Ensinnäkään en nukkunut kovin hyvin yötäni, toiseksi unohdin uuden puhelimeni kotiin ja kolmanneksi unohdin SIM-kortin vanhaan puhelimeeni. Onneksi minulla maailman ihanin mies, joka päätti tuoda minulle kortin kentälle ennen kuin olin edes huomannus sen puuttuneen.
Jos ihmettelette miten joku voi unohtaa niinkin tärkeän osasen puhelimestaan, niin syy on niinkin yksinkertainen kuin että uuden puhelimen saa päälle ilman korttiakin eikä se valita sen puuttumisesta.
Jouduin ensin lentämään Tukholmaan, missä vaihdoin Ruotsin sisäisiin lentoihin. Lentojen välillä oli vain 1 tunti vaihtoaikaa ja se meni melkein kokonaan laukun saamiseen ruumasta, kävelemiseen ulkomaan terminaalista sisäiseen terminaaliin ja turvatarkastukseen. Onnekseni yritin ensin mennä erään syrjäisen turvatarkastuksen kautta, ennen kuin tajusin kantavani ylimääräistä laukkua kädessäni. Vartijat ohjasivat minut check-iniin ja ehdottivat että palaisin sitten heidän pisteelleen, koska mitä luultavimmin pääturvatarkastus pisteessä olisi ruuhkaa. Kävin kurkkaamassa pääturvatarkastusta ja tieto piti paikkansa, jono oli aivan mahdoton ja jos olisin jäänyt sinne odottamaan, olisin myöhästynyt lennolta.
Tukevan aamupalan sain kyllä, sillä molemmissa koneissa tarjoiltiin aamupalaa. Tukholma-Karlskronan lennolla tarjolla oli vastaleivottua sämpylää, mikä oli vielä lämmintäkin.
Yhden huonon puolen olen löytänyt tätä blogia ajatellen. Jos olen töissä päivät, tarkoittaa se että kaikki kuvat tulevat olemaan illalla otettuja. Mikä ihana ajatus; tässä kuvassa on Rooma yöllä ja tässä Pariisi yöllä ja tässä Budapest yöllä ja tässä Tokio yöllä ja...En päässyt majoittumaan haluamaani hotelliin, vaan jouduin tyytymään 3 tähden hotelliin. Tästä tulee ensimmäisenä mieleen... nyt olen unohtanut sen nimen... majatalo, ei...mikä ihme on guest housen suomalainen versio?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti