sunnuntaina, toukokuuta 27, 2007

Ja sitten Budapestiin

Tästä lähin vietän joka kesän Budapestissä töitä tehden... tai ainakin siltä tuntuu.
Tulin tänne torstai-aamuna 24.5. ja lentolippu takaisin Helsinkiin on alustavasti päivätty 13.7.

Tällä kertaa en päässyt Izabellaan asumaan, mutta en valita.... tai no voisin minä ehkä vähän valittaa hieman myöhemmässä vaiheessa.
Izabella oli bookattu täyteen kesäksi, joten "jouduin" valitsemaan muun huoneistohotellin. Valinnakseni osui Garzonhás, mikä näyttää oikein kivalta ja sijaintikin on vallan mainio. Iso ostari on ihan tuossa parin korttelin päässä.
Työmatkaan menee hieman enemmän aikaa, mutta edelleenkin pääsen kulkemaan ratikoilla ilman vaihtoja.
Huoneisto on pinta-alallisesti tuplasti isompi kuin Izabellan asuntoni, mutta täällä ei ole oikeastaan oleskelutilaa. Mahdolliset vieraani joudun ohjaamaan joko keittiöön tai sitten makuuhuoneeseeni. En taida siis kutsua kovin usein vieraita.
Kuten kuvista näkyy hotellilla on oikein ihana sisäpiha, tosin se ei näy minun ikkunoihini tahi parvekkeelle. Näkymäni ovat nimittäin viereiselle kadulle ja parvekkeelta näkyy viereisen kerrostalon ylikasvanut ja roskainen takapiha.
Täällä on sentään saatavilla nettiyhteys, mutta se on maksullinen. Kyseessä on langaton yhteys, mutta joudun kuitenkin pitämään kaapelia reitittimen välissä sillä muuten ei siihen langattomaan saa yhteyttä. Lisäksi jos läppärin virtajohto on samassa pistokerasiassa kuin reititin on, niin sitten ei toimi nettiyhteys. Makuuhuoneessa ei ole tarpeeksi kuuluvuutta, eikä tarpeeksi pistorasioita, jotta voisi läppäriä käyttää siellä. Istun siis kaiket iltani ja vapaapäiväni keittiössä läppärin ääressä kuunnellen kun makuuhuoneessa olevasta televisiosta tulee jotain ohjelmaa.
Arvatkaapa paljonko joudun pulittamaan tästä ihanasta nettiyhteydestä. 31 päivää hintaan 80 euroa, mistä ensimmäinen päivä meni toimivan yhteyden saamiseen.

Eikä tässä vielä kaikki. Juuri ennen tänne lähtöä onnistuin saamaan jostain flunssanpoikasen ja minusta tuntuu että lentomatka pahensi sitä. Perjantaina olin hukannut ääneni aivan kokonaan, kun ilmastointilaitteen veto imaisi sen mukanaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä että olo alkaa olla paranemaan päin.

perjantaina, toukokuuta 18, 2007

Tällaista se työmatkailu oikeasti on

Perjantai-iltapäivänä 11.5. tuli ilmoitus seuraavan viikon työmatkasta. Mikä aiheuttaa paineita assistenteille, joiden pitää varata minulle matkat ja hotellit. Onneksi heillä oli kuitenkin vielä maanantai aikaa hankkia kaikki.

Lento Karlskronaan 15.5 aamulla. Ensiksi Helsingistä Tukholmaan klo 7:10... eivätkä edes tarjonneet aamupalaa koneessa.
Tukholmassa tunti aikaa siirtyä ulkomaan terminaalista kotimaan terminaaliin. Edelliseltä käynniltä oppineena minulla oli vain koneen sisälle tulevat laukut matkassani, muuten aikaa olisi kulunut turhaan laukkujen ruumasta saamiseen ja lähtöselvitykseen. Lisäksi hieman syrjässä on yksinäinen turvallisuuskontrolli juurikin vain siirtomatkustajia varten. Tosin jos seuraa lentokentällä olevia kylttejä, niin se jää huomaamatta.
Edellä mainittujen asioiden vuoksi ehdin seuraavan lentoni portille ennen kuin olivat edes sen aukaisseet ja minulla oli aikaa nauttia aamupala kahviossa aivan rauhassa. Tosin jatkolennollani Ronnebyhyn tarjosivat tällä kertaa aamupalankin.

Ronnebyssa minua odottikin ikävä yllätys, ei vapaata taksia ollenkaan. Kyseessä on niin pieni kenttä, ettei sinne tule turhaan takseja norkoilemaan vaan ne pitää tilata etukäteen. Ensimmäisellä reissulla minulla oli näköjään käynyt tuuri, sillä silloin tällaista ongelmaa ei ollut.
Nyt jouduin odottamaan melkein tunnin ennen kuin kentältä tilaamani taksi saapui.

Mutta nyt itse asiaan.

Ne, jotka eivät koskaan ole tehneet pitkiä työmatkoja, eivät aina tunnu ymmärtävän mitä se tarkoittaa. Kommentteina kuulee usein että sitten pääset katselemaan nähtävyyksiä ja näkemään uusia paikkoja. Todellisuus on ikävä kyllä karumpaa.
Hällä väliä millaisia työmatkoja tekee, aina pätee sama asia. Työmatkalla näkee paljon lentokenttiä, autoja, hotelleja ja toimistoja. Hyvällä tuurilla saattaa taksin ikkunasta nähdä jonkin patsaankin.

Minun tällä reissulla homma meni näin. Menin suoraan lentokentältä työpaikalle, missä toimitilat olivat monta metriä maan alla. Seuraavan kerran maanpinnalle tulin vasta klo 9 aikoihin illalla, jolloin painuin suoraan hotelliin ja nukkumaan.
Seuraavana päivänä aikaisin ylös, kirjauduin ulos hotellista ja menin takaisin maan alle töihin. Kello 6 aikoihin illalla suoraan työpaikalta lentokentälle ja kohti Tukholmaa.
Tukholmassa jouduin odottamaan 2,5 tuntia ennen kuin lento Helsinkiin lähti. Ja senkin ajan jouduin odottamaan kahvioissa ja portilla norkuen, sillä Diners Clubin Lounge oli mennyt kiinni sillä samalla minuutilla kun koneeni oli laskeutunut kentälle.
Lento Tukholmasta Helsinkiin kyllä pelasti päivän ainakin jonkin verran. Olin saanut hieman kalliimman lipun ja päässyt Blue1:n "business"-luokkaan. Mmmm... katkarapusalaatti, valkoviiniä ja suklaata. Tosin huonona puolena oli suomalaiset "liikemiehet"; isomahaisia, mölyäviä ja koneen juomavaraston tyhjentäviä tyyppejä.
Kotia nukkumaan pääsin vasta klo 1 jälkeen yöllä, mutta kyllä se uni sitten maistuikin.

Tuo minun matkakaan ei ollut vielä pahimmasta päästä. Pahimpia mitä olen kuullut ovat tyyliin:
  • Matka toiselle puolen maapalloa
  • Kirjautuminen hotelliin heti aamulla
  • Työpaikkalle meno ja siellä oleskelu läpi yön
  • Uloskirjautuminen hotellista (Missä kävi vain suihkussa ja syömässä aamupalaa)
  • Matka lentokentälle ja takaisin Suomeen.