perjantaina, heinäkuuta 25, 2008

Open water diver

Puerto Galeraan saavuttuamme ei näköjään pahemmin ole voimia ollut kirjoittaa mitään tänne.
Päädyimme pysymään Coral Covessa, joka on lähellä Sabangia. Pienten neuvottelujen jälkeen saimme hotelliyön hinnaksi kolmelta hengeltä yhteensä 1000 pesoa eli 15 €. Suurimpia syitä hinnanpudotukseen on 6 päivää viikossa klo 7-19 välillä tapatuva hotellin remppaus. Rempasta ei loppujen lopuksi ole ollut meille pahemmin haittaa, sillä aikataulumme vaativat aikaista heräämistä.

Eilen sain läpäistyä viimeisen testin open water diver-sertifikaatista eli nyt minulla on oikeus laitesukellukseen 18 metriin asti. Jep, osaan nyt sukeltaa ihan oikeasti happisäiliön kera. Täysin ongelmitta ei kurssin suoritus sujunut. Teoria-osuuksissa ei juurikaan ongelmia ollut, mutta nenä meinasi aiheuttaa koko kurssin reputuksen. Se kun on aivan älyttömän herkkä joutuessaan veden kanssa kosketuksiin. Joka kerta kurssin kuluvaa maskin vedellä täyttämistä harjoituksia suorittaessamme tuntui että hukun kun pienikin määrä vettä joutui nenääni. Opettaja oli hieman pulassa tuon suhteen. Kokeilimme kolmea muotoilultaan erilaista maskia ennen kuin päädyimme kokeilemaan täysin erilaista maskia, joka olikin täydellinen nenälleni. Siinä nenä erotetaan silmistä osittain ja nenän seutuvilla on venttiili, josta nenän puhalluksen voimalla saa veden pois maskista. Nyt vain on enää ongelma mistä kummasta saan ostettua itselleni tuollaisen maskin. Täällä kun ei sellaista tuntunut olevan myynnissä missään.

Saatuani suoritettua 2 matalan veden sukellusta ja 4 kurssiin vaadittavaa syvempää sukellusta ei korvien ilmaaminen enää onnistunutkaan viidennellä sukelluskerralla. Voi äly sitä tuskaa kun paine korvissa kasvaa ei asiaan auta muu kuin pintaan nousu, varsinkin kun olimme menossa tutkimaan tuolla sukelluksella hylkyjä ja ruokkimaan kaloja. Seuraavan päivänkin korvat napsuivat ja olin hyvää vauhtia saamassa nuhankin, joten jouduin osaltani perumaan sen päivän sukelluksen, joka olisi ollut muuten yösukellus.

Pidän ainakin tästä Filippiinien saaresta. Hintataso on ihan ok. Tiet ovat huonossa kunnossa ja mutkaisia, joten matkapahoinvointia esiintyy ainakin itselläni ilman oikeanlaista hoitoa. Hotellimme on sijainniltaan tosiaan rauhallisella alueella (ainakin näin turistikauden ulkopuolella) ja jos hieman enemmän virikettä haluaa, niin lähimpään aktiiviselle alueelle pääsee alle 10 minuutissa moottoripyörän kyydissä. Huonona puolena itse pidän kaupustelijoiden agressiivisuuden, jotka kuitenkin ymmärtävät jättää rauhaan tarpeeksi monen ein jälkeen. Lisäksi kaikki kapakat, diskot tuntuvat olevan enemmän miehille ja heidän grhmmm... tarpeilleen suunnattuja. Naisille ei oikein tunnu juuri muuta löytyvän kuin hierontaa, biljardin peluuta ja baaritiskillä notkumista. Täällä kun tuntuu sana disko tarkoittavan sitä että asiakkaat istuvat pöydissä juomassa maksullisten seuralaisten kanssa tuijottaen muutamaa kuukautta aiemmin synnyttäneen ja bikineissään olevan tanssitytön väsynyttä nytkähtelyä.
Jostain kumman syystä tosiaan melkein kaikille näkemilleni tanssitytöille oli jossain vaiheessa heidän elämäänsä tehty keisarinleikkaus ja se loisti oikein kunnolla heidän tanssiessaan. Loput tytöistä olivat varmaan suorittaneet synnytyksen perinteisesti... No, mukava tietää ettei täällä synnyttäminen tarkoita tanssitytöillä pakollista uranvaihtoa. Harmi vain että tytöt todellakin näyttivät tanssiessaan siltä että tiskaaminenkin kuulostaa huomattavasti mielenkiintoisemmalta.

Tänään lähdemme saarelta kohti Manilaa, jossa olemme yhden yön. Lauantaina on tarkoitus suunnata Shangaihin, jossa myös vietämme yhden yön ja sunnuntaina tulemme taas kotiin.

lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Puerto Galera

Perille päästiin eilen onnellisesti muutaman tunnin bussi- ja laivamatkan jälkeen. Päädyimme asumaan ainakin näin aluksi Coral Coveen ja ainakin itse olen pitänyt paikasta paljon. Täällä ei ole menossa turistikausi, joten turisteja ei ole paljoa.
Koko saari on todella vuorinen, joten tietkin ovat sitten sen mukaisia. Onnekseni näyttäisi siltä että Helsingin lentokentältä ostamani hermopistenauhat auttavat poistamaan väliaikaisesti matkapahoinvointini, jolloin matkat pikkuteillä helteellä ei ole niin tuskallista.

Nettiyhteys on sen verran hidas ettei kuvia voi liittää nyt.

perjantaina, heinäkuuta 18, 2008

Viimeinen päivä Manilassa ennen eteenpäin siirtymistä

Meillä oli tarkoitus käydä jo tänään Angelesissa, mutta emme saaneet kiinni "luotto"kuskiamme. Käytimme sitten tämänkin päivän ostareiden kiertämiseen, niitä kun täällä todellakin riittää.


Kuvassa on paikallista liikennettä sekä jo edellisessä postauksessa mainitsemani jeepney.

Kävimme päivän päätteeksi toisessa hierontapaikassa, jossa 1,5 tunnin hieronnan hinnaksi tuli 1100 pesoa eli 16,5 €. Hieman kalliimpaa kuin edellinen, mutta tuntui myös paremmalta.

Perjantaina pääsemme vihdoin ja viimein hieman erinlaisimpiin maisemiin, sillä lähdemme kohti Puerto Galeraa.

torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Ostoskeskuksia

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta ei aamulla ollut enää niinkään hienoa kuin yöllä, mutta verhothan saa pidettyä kiinni.


Taas on yksi päivä mennyt Manilassa. Emme sitten vaihtaneet hotellia vaan päätimme tyytyä nykyiseen hotelliin. Koko keskiviikko oli sateinen päivä. Se lakkasi vasta yöllä, mutta ei se meitä pahemmin hidastanut. Aamulla hyppäsimme jeepneyn (pikkubussiksi kustomoidun jeepin) kyytiin ja matkasimme kohti Ayalaa, minkä pitäisi olla sitä parempaa aluetta. Jeeppi-matkan hinta oli 8,5 pesoa /hlö eli 0,15 €.

Ayala oli erinomainen valinta kohteeksi. Siellä tuntuu olevan triljoona kauppakeskusta ja ne ovat yhdistetty toisiinsa tien yli menevin käytävin, joten ulkona ei pahemmin tarvitse käydä. Meillä menikin siellä aivan koko päivä ja teimme myös jonkin verran ostoksiakin.
Jokaisen ostoskeskuksen ovilla oli vastassa vartija, joka kävi metallinpaljastimella läpi erityisesti paikallisten laukut ennen kuin salli heidän astua ostoskeskukseen. Meitä ei tarkastettu ollenkaan näissä pisteissä vaan toivotettiin hymyissä suin tervetulleeksi alueelle.
Itse asiassa jokaisessa liikkeessä oli myös omat henkilönsä vahtimassa sisään- ja ulostulijoita, joten riitti melkoisesti totuttelua ovilta kuuluviin tervehdyksiin "Good afternoon Ma'am" "Good day Sir".

Ostosten teko jossain isossa kauppakeskuksessa tuntui ajoittain melkoisen hankalalta, sillä pahimmillaan se oli seuraavanlaista: Tiskin takana olevalta myyjältä pyydetään jotain tavaraa ja ilmoitetaan halukkuutemme sen ostoon. Tämän jälkeen myyjä kirjaa "tilauksen" ja ohjaa toisaalla olevalle kassalle tilaus-lapun kanssa. Kassalla kassakoneen käsittelijälle annetaan tilaus-lappu, jonka perusteella hoidetaan maksu. Tämän jälkeen vielä yksi tarkastaja käy läpi tilaus-lapun ja maksun yhteydessä tehdyn kuitin, jonka jälkeen tuotteen vasta saa lopullisesti itselleen. Auta armias, jos sattui käyttämään luottokorttia. Tällöin omaa nimeään piti kirjoittaa kahteen kuittiin, joista toinen meni tarkastajalle ja toinen jäi kassaan.

Olisimme varmaan olleet noissa ostoskeskuksissa läpi yön, ellei kellon lähetessä 21:a olisi alettu sammuttelemaan valoja kaikkialta. Klo 21 on muuten Manilassa varmaan yksi pahimmista ruuhka-ajoista.

Menimme illan päätteeksi koko porukka hierojalle rentoutumaan. 1 tunti maksoi 199 pesoa eli 3 €. En olekaan ennen ollut hieronnassa, jonka päätarkoitus on vain rentouttaa koko elimistö. Vielä päivän päätteeksi halusin manikyyrin, joka maksoi 75 pesoa eli 1,15 €. Harmi vaan että liike oli menossa kiinni ja manikyristini päätti sutaista homman valmiiksi hetkessä. Lopputulos ei ollut kovin siisti. Eli tuollaiset hoidot kannattaa ottaa aiemmin päivästä.

Kävimme yöllä myös paikassa nimeltä Ringside bar. Paikka oli täynnä GoGo-tyttöjä ja oli joukossa muutama ladyboykin. Menimme tuohon paikkaan oikeastaan katsomaan heidän kovasti mainostamaansa tyttö-nyrkkeilyä sekä kääpiö-nyrkkeilyä. Tyttöillä oli valtavat nyrkkeilyhanskat käytössään, joten homma näytti melkoisen koomiselta. Kääpiöillä oli kyllä oikeanlaiset hanskat, mutta heidän ottelunsa pilasi kilpailijoille puetut vaipat. Se näytti melkoisen nololta, enkä halunnut ottaa sellaisesta tilanteesta edes kuvaa.

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

Vuoden 2008 kesäloma alkaa

Hieman on sekava olo, ei ole oikein käsitystä oikeasta ajasta.
Lähdimme Suomesta klo 17 jälkeen kohti Shanghaita ja perillä siellä olimme tiistaina aamuseitsemältä eli Suomen aikaa klo 2 yöllä. Matka meni ihan hyvin. Koneessa otimme parin tunnin tirsat ja perille päästyämme tuntui että olisimme nukkuneetkin ihan tarpeeksi. Olihan jo aamu, joten pakkohan noiden tirsojen on olla tarpeeksi pitkät.

Kävimme Shanghain keskustassa katselemassa nähtävyyksiä ja jossain välissä tajusin että sillä aikaa kun me siellä nautimme ihanasta aamupäivästä nukkuvat kaikki tutut vielä Suomessa uniaan.
Shanghaissa oli hieno, mutta kuuma sää ja jouduimme säännöllisen väliajoin menemään johonkin kahvilaan viilentymään. Näiden rauhoittumishetkien aikana alkoi hiipiä aina uni silmään vaatien univelkojaan takaisin.


Haahuiltuamme muutaman tunnin Shanghaissa palasimme takaisin lentokentälle odottamaan lennon lähtöä kohti Filippiiniä ja Manilaa.

Manilan koneen lentoemo sanoi meidän olevan onnekkaita, sillä taifuuni Helen oli kuulemma väistymässä pois Filippiineiltä. Saavuttuamme Manilaan klo 19 aikoihin oli jo täysin pimeää, joten edelleenkin on yllätys millaiselta kaupunki näyttää päivän valossa.


Hotellin löytämisen suhteen oli hieman ongelmia. Shanghaissa ostin Lonely Planetin Philippines kirjan, josta valitsimme kuvaukseen sopivan hotellin ja pyysimme kuskia viemään kyseiseen hotelliin. Matkalla kuski kävi monet hotellit läpi kysyen jokaisen kohdalla 'kävisikö tämä hotelli sen haluamanne sijaan'. Päästyämme perille kohteeseen saimme kuulla että olimme oikean hotelliyhtiön väärässä hotellissa ja lisäksi se hotelli johon olisimme halunneet oli täpötäysi. Ei muuta kuin soittelemaan toisiin mahdollisiin hotelleihin ja kyselemään mistä löytyisi tilaa. Vihdoin ja viimein löytyi Great Eastern hotel, missä olisi juurikin pari huonetta vapaana. Sitten aloimme metsästämään taksia, joka löytäisi perille. Päädyimme pimeään taksiin, joka tiesi jopa missä kaupunginosassa kyseinen hotelli on vaikka emme olleet sitä maininneet. Pääsimme sillä taksilla perille juuri oikeaan hotelliin ja saimme hänen puhelinnumeronsakin siltä varalta että tarvitsisimme taksipalveluja myöhemminkin. Oikea taksi maksoi 190+10 tippiä pesona ja jälkimmäinen maksoi 300 pesoa (ajettiin huomattavasti pitempään kuin ensimmäisen kyydissä. Yhteensä euroissa nuo ovat noin 7,5 €. Kuulostaa erittäin kohtuulliselta.

Hotelli, no... saamamme huoneet olivat isoja. Minun huoneessani oli kaksi tuplaleveää sänkyä, ilmastointi ja jääkaappi pakastimella varustettuna. Hintaa huoneelle tulee 2600 pesoa yöltä eli 39 €. Huonona puolena hinta ei sisällä aamupalaa. Saa nähdä päädymmekö vaihtamaan hotellia vai pysymmekö tässä hotellissa siihen asti että ensimmäiseen haluamaamme hotelliin tulee tilaa.

Klo 22 illalla meille tuli nälkä ja aikani asiaa ihmeteltyä tajusin Suomessa kellon olevan vasta 17 emmekä olleet syöneet lentoaterioita parempia ruokia koko päivänä, joten ei ihme että oli nälkä. Kävimme hotellin lähellä olevassa nuudeliravintolassa syömässä kolmeen henkeen hintaan 625 pesoa eli 9,3 €. Ei paha ollenkaan, varsinkin kun annokset olivat niin isoja että kaikilla jäi jonkin verran syömättä.

Unen saannin suhteen ei ollut mitään ongelmia, Olimmehan viimeisen vuorokauden aikana vedelleet vain tunnin parin torkkuja.