perjantaina, toukokuuta 16, 2014

Tallinna vuonna 2014

Mietin pitkään kirjoitanko mitään reissustani Tallinnaan. Päädyin kuitenkin nyt sitten kirjoittamaan.
Siitä on vuosia kun olen käynyt viimeksi Tallinnassa. Mikä sinällään on hieman harmittanut minua sillä minulle Tallinna on merkinnyt nopeaa irtiottoa arjesta ja Suomen maaperästä. Reissuillani olen  nauttinut pienistä sivukujista ja niillä olevista pikkukahviloista, ostoksilla käymisestä pienissä design-liikkeissä ja kauppaketjuissa joita ei Suomesta löydy.
Odotin tuota kaikkea tältäkin reissulta.

Pääsiäislauantaina lähdin aikaisin aamulla Tallinkin laivalla kohti Tallinnaa.
Silja linen ja Tallinkin yhdistäminen ei juuri ole nostanut Tallinkin laatua tai sitten odotukseni olivat liian korkealla. Ilmeisesti kotosalla olen tottunut vahvempiin kahvilaatuihin sillä laivalla nautittu kahvi vaikutti lähinnä kuravedeltä ja päädyin jopa jättämään juomisen kesken. Loppumatka laivalla menikin sitten portaiden alla torkkuessa. Laivassa ei yksinkertaisesti tuntunut löytyvän istumapaikkoja kaikille ihmisille. Ilmeisesti kapasiteetti on laskettu sen perusteella että suurin osa ottaa parin tunnin matkalle hytin missä oleskella.


Sää suosi minua reissullani. Koko matkan ajan paistoi aurinko eikä tuulikaan ollut kovin kylmä tahi voimakas. Tallinnassa näin kevään ensimmäisen perhosenkin.


Aiemmista reissuista viisastuneena en edes ajatellutkaan yöpymistä Tallinnassa pääsiäisenä.  Edellisellä pääsiäisreissulla nimittäin huomasi miten tärkeä juhla pääsiäinen on ortodoksi-kristityille. Kirkonkellot soittivat myöhään illalla ja aikaisin aamulla tai ainakin siltä tuntui.
Tästä kaikesta voi kiittää niitä lukuisia kirkkoja joita vanhan Tallinnan alueella on.


Mutta takaisin tähän matkaan. Jo pelkästään satama-alue on muuttunut valtavasti viimeisen 15 vuoden aikana. Ensimmäisillä kerroilla alue oli todella ränsistynyt satama, mutta melkein joka kerta tilanne vaikutti parantuneen. Tällä kertaa tuntui että alue meni takapakkia. En enää löytänyt niitä viehättäviä design-liikkeitä kulkureitilläni kohti vanhaa kaupunkia. Niiden tilalla oli viinakauppoja viinakauppojen perään.
Ehkä kaiken huippu satamassa oli uusi liike Prisma express, joka valikoima tuntui olen 40 % makeisia ja 60 % viinaa.
Tilanne vanhassa kaupungissakin oli muuttunut sitten viime käyntini. Koko alue tuntui olevan täynnä baareja, pienet kahvilat leivonnaisiin olivat hävinneet ja tilalla oli viinaa ja suolapaloja myyviä liikkeitä.


Ja entä ne design-liikkeet? Ne olivat hävinneet täysin. Tilalla oli matkamuisto- ja meripihkamyymälöitä, jotka myivät samoista muoteista tulevia tuotteita. Yksilöllisyys tuntuu hävinneen täysin vanhan kaupungin alueelta.
Koska mitään mielenkiintoista ja rentouttavaa paikkaa ei enää vanhan kaupungin alueelta löydy tuli paikka koluttua läpi hyvin nopeasti ja lopputunnit istuinkin nurmikolla ja satamarakennuksen sisällä odottaen laivan lähtöä ja seuraten kännisten suomalaisten yrityksiä raahata niitä kaikkia viinoja laivaan koko perheen voimin.
Jos vielä joskus päädyn menemään Tallinnaan niin minun pitää todella tutkia etukäteen mikä olisi se kiinnostava alue vanhan kaupungin ulkopuolella. Vanha kaupunki ei nimittäin enää tarjoa minua kiinnostavia asioita.


Jos joku pyytäisi minua kuvaamaan Tallinnaa niin tällä hetkellä se on kaupungin kokoinen viinakauppa.